Ei pelitä

Nyt kävi niin, että tämä Englanti ei meille pelitä. Yritettiin kovasti sopeutua. Viime sunnuntaina oltiin vielä paikallisten tuttujen kanssa pubissa lounaalla syömässä muhevaa paikallisruokaa, Yorkshire puddingiä ja erilaisia paisteja. Täällä on paljon kodikasta ja viihtyisää, ja ihmiset ovat hyvin avuliaita.

Alkuviikosta tytär alkoi puhua koulujärjestelmästä. Täällä 15-vuotiaat tekevät GCSE-kokeen, joka vastaa jopa hiukan ylioppilaskirjoituksia. Nuoret opiskelevat kymmentä ainetta aivan tosissaan ja sitten kirjoittavat ne. Hyvät arvosanat ovat tärkeät paitsi lukioon myös yliopistoon pääsyn kannalta. Vaikka tytär yrittää tosissaan hän ei ole varma onnistuisiko kokeissa. Lukio on vain kaksi vuotta ja sen nimi on A-levels tai Sixth form. Siihen voi valita vain kolme ainetta. 15-vuotiaan pitäisi tietää kiinnostaako business vai tiede, koska kolmen aineen valinta ratkaisee. Loppupäätelmä kuitenkin oli, että ehkä lukio Suomessa olisi parempi ratkaisu.

Samaan aikaan mielessä oli, että perhesyistä olisi parempi olla Suomessa. Äidille on hankala ajatus asua eri maassa kuin kaikki neljä lasta. Työ yliopistolla täällä on vaativaa ja vaatisi monen vuoden sitoutumista. Hyvin mutkikas tilanne. Mies haikailee Suomeen ja vielä työelämään. Hänellä kaksi lastenlasta tulossa toukokuussa.

Niinpä viikon keskivaiheilla alkoi tuntua siltä, että vihelletään tilanne poikki. Koeajan puitteissa on työntekijän mahdollista vielä irtautua. Fail fast, fail cheap. Vaikka tuo jälkimmäinen ei tässä pidä paikkaansa. Tämä on äärimmäisen mutkikas, kallis ja moninainen tilanne. Koti on matkalla kontissa Englantiin, miten se saadaan uudelleen ohjattua Suomeen? Yksi hevonen tulossa Australiasta Englantiin, toinen Suomesta Englantiin tulossa ollut onneksi saatiin pysäytettyä sinne. Kiva talokin oli jo löydetty täältä, ja se pitää perua.

Pidämme nyt päivittäin pienen perheemme kanssa kriisipalavereja tilanteesta. Tytär listasi tänään ongelmamme, ja niitä on kymmenen. Esim. missä asumme maaliskuussa, miten Australian hevoselle hankitaan EU-passi, miten jo hankittu auto myydään, mistä löydämme kodin Suomessa jne. Olemme jakaneet päävastuun kustakin ongelmasta pienessä tiimissämme.

Kärsin kulttuuriähkystä. Australia täytti mielen ja sydämen. Vei aikansa tottua siihen maailmaan enkä ole vielä valmis uuteen. Vaikka Englanti on varmasti viehättävä maa, en jaksa käsitellä kaikkea uutta. En ymmärrä talojen vetoisuutta, luokkayhteiskunnan läpitunkevuutta, koulutusjärjestelmän eriarvoisuutta.

Huomenna Lontooseen, ja sitten lähden Suomeen selvittämään uutta elämää siellä. Pidätän oikeuden epäonnistua ja aloittaa alusta. Virhearviointi ehkä, ja ne kuuluvat elämään. Tätä on hienoa muistella kiikkustuolissa, jos sinne pääsen. Silloin varmaan ajattelen, että enpä silloin kuunnellut intuitiona ja kylläpä siitä syntyi soppa. Olemme Englannissa maaliskuun loppuun tyttären koulun vuoksi. Tästä ei tullut sitten brittivuosia vaan ainoastaan kuukausia.

Ensivaikutelmia Englannista

Kaksi ensimmäistä viikkoa Englannissa vietetty. Yritän päästä perille, millaista täällä oikein on, enhän ole niin paljon tästä maasta tiennyt. Tai jotain, lukenut kirjoja, vieraillut lyhyesti muutamia kertoja sekä katsonut BBC:tä.

Ihmiset ovat ystävällisiä ja hyväkäytöksisiä. Auttavaisuus tuntuu olevan vahva osa kulttuuria. Ulkomaalaista opastetaan ja varustetaan erilaisilla vinkeillä. Sunnuntain aamukävelyllä kaikki vastaantulijat tervehtivät, vaikka onhan tämä Beverley aika iso, 30,000 asukkaan kaupunki.

Sää nyt on mitä on, mutta ei täällä koko ajan sada. On ollut paljon kauniita ja aurinkoisia päiviä. Hullin ja Yorkin välillä on hienot maisemat, Yorkshire Wolds, kukkuloita ja maaseutua. Eilen kävimme tutustumassa talliin, johon hevosemme toivottavasti pian muuttavat. Siellä on kauniita maastoreittejä kukkuloiden rinteillä.

Työ alkaa hahmottua ja on vaativaa. Perehtyminen vie kaikki voimani. Joka päivä tutustun moniin uusiin ihmisiin ja rakennan strategiaani. Tehtäväni on johtaa avohoidossa annettavaa lääkärikoulutusta. Sitä tuottaa nyt 108 yleislääkäripraktiikkaa eri puolilla itäistä Yorkshireä. Yhdyshenkilöinä toimii vajaa kymmenen koulutusylilääkäriä, joiden esimies olen. Nähtävästi tarvitaan sekä innostusta että kontrollia. Sopimukset puuttuvat ja kaikenlaista kaaosta on. Ei ihan helppo tehtävä: yleislääkärit ovat yksityislääkäreitä eivätkä helposti ohjattavia. Lisäksi pitää ymmärtää, mikä heitä motivoi ja miten heidän ja yliopiston yhteistyötä voisi tiivistää.

Täällä ollaan kasvun uralla, mikä on tietysti mukavaa. Vuosikurssin koko on nyt 140 opiskelijaa, mutta tarkoitus on saada 80 lisää. Sairaalat eivät vedä, joten koulutusta pitää voida toteuttaa aikaisempaa enemmän avohoidossa. Hull-Yorkin lääkärikoulutus on uusi, perustettu 2003 ja moni asia näyttää mallikkaasti ratkaistulta. Puolisoni mukaan Englanti on koulutuksen mallimaa, joten onhan tässä mahdollisuus oppia monenmoista.

Lääkäriksi laillistuminen sujui varsin helposti ja vaati vain kevyttä paperisotaa. Voisin nyt aloittaa vastaanoton, mikä on hienoa Australian haasteiden jälkeen. Jännittää kyllä palata käytännön työhön kahden vuoden tauon jälkeen. Vaikka vielä osaisinkin tutkia potilaan ja kuunnella sujuvasti, niin onhan täällä erilaiset käytännöt ja sitten se tahti. Vastaanottoaika on 10 minuuttia, mitä siinä oikein ehtii? Alussa pitää saada kyllä pidempiä aikoja käyttöön ja paljon perehdytystä.

Joten asiat ovat varsin hyvin olosuhteisiin nähden. Australiaan on ikävä. Meillä oli siellä niin hyvä elämä, mutta se oli vaan liian kaukana Suomesta. Vaikka kaikki on hyvin, asunto kohtalaisen lämmin ja asiat etenevät, on tämä silti elämän isoimpia stressin paikkoja. Niin paljon uutta opittavaa ja tunnen itseni vanhaksi.

Ehkä olo helpottuu, kun sopeutuu ja ymmärtää enemmän tästä elämänmenosta. Monet asiat ovat lohdullisia, kuten Suomesta tutut linnut. Mustarastaat jo laulavat kevättä. Tänään näimme aamulla punarinnan, joka sekin luritti helmeilevän laulunsa, Kirkkonummen kotipihalta tutun.

Ympäristö myös lohduttaa. Onhan tämä ympäristö historiallinen ja hieno. Eilen kävimme Beverley Minsterissä, joka on lähes tuhat vuotta vanha, valtava 102 m pituinen katedraali. Se on yksi Euroopan hienoimmista goottikirkoista. Vaaleaa kiveä, joten se on hyvin valoisa sisältä. Kirkko on täynnä tarinoita, muistolaattoja lattian alle haudatuista henkilöistä ja yli tuhatvuotinen lista munkeista ja papeista. Monesti laatat kertovat liikuttavia perhetarinoita. Beverleyssä on kaksi valtavaa vanhaa katedraalia, joiden kunnostus tuntuu olevan kaupungin yhteinen päätehtävä eikä helppo sellainen. Tuhannen vuoden historia pistää monen asian mittasuhteisiinsa.

Kolmas päivä Englannissa. Täytyy sanoa, että Australiaan on suunnaton ikävä ja tunnelmat ovat hieman matalalla. Osin se voi johtua jet lagistä. Viikko sitten olimme vielä Uudessa Seelannissa, eikä 13 tunnin aikaeroon totu niin nopeasti. Unirytmi on aivan sekaisin.

Tyttären uuden koulun sisäänkäynti

Tytär aloitti tänään uudessa koulussa, joka muistuttaa Tylypahkaa. Reippaasti hän puki uuden harmaan, villaisen koulupuvun päälleen. Se on hyvin asiallinen: vekkihame, jakku, valkoinen paita ja tytöilläkin kravatti. Ensimmäinen päivä meni hyvin, mutta aikamoista hiostusta koulu tuntuu olevan. Tunnit kestävät joka päivä klo 16 saakka. Useimmat lapset tuodaan autolla kouluun ja siitä syntyy ruuhka, jossa voi mennä tunti aamulla ja illalla. En tiedä, miten tässä jää aikaa muuhun elämään ja hevosenhoitoon.

Olen käynyt työpaikalla eilen ja tänään. Siellä on kaikki ihan OK, ihmiset mukavia ja tehtävä sinänsä mielenkiintoinen. Tuntuu vaan niin rasittavalta opetella tuntemaan taas kymmeniä uusia ihmisiä. Pitäisi olla paljon energiaa, että jaksaisin selvittää tilanteen ja haasteet sekä ryhtyä suunnittelemaan uutta.

Valmistumassa oleva uusi HYMS-lääkisrakennus.

Tämä maa sitten. Maanantaina matkalla Manchesteristä Hulliin maisemat muuttuivat koko ajan paremmiksi. Manchesterin kaltaiseen suurkaupunkiin emme kaipaa. Hull on vuonna 2017 Englannin kulttuuripääkaupunki, mutta jotenkin niin kärsivä, että sitä on vaikea katsoa. Muistuttaa Itä-Eurooppaa ja puolalaisia täällä onkin paljon. Paljon nuoria ihmisiä joutilaina. Ehkä Brexitiä ymmärtää paremmin, kun katsoo Hullin elämänmenoa. Jotakin ratkaisua ihmiset sitä kautta hakivat, vaikka tuskin sitä EU:sta eroamalla löytävät.

Kuitenkin Ranskan rannikolla tuhannet pakolaiset odottavat pääsyä juuri tähän maahan. Ehkä en ymmärrä maan hyviä puolia ihan heti. Voihan olla, että rosoisuus on kaunista ja ihmisten ystävällisyys ja pehmeys on se juttu. Pitää nyt katsoa rauhassa ja miettiä.

Olemme olleet kolme ensimmäistä päivää Hullin keskustassa Airbnb-asunnossa, jossa on hieno olohuone-keittiö. Juha rakensi työpisteensä sohvapöydälle ja onkin päässyt taas työn touhuun. Asunnossa on yksinkertaiset ikkunat ja lämmitys haastavaa. Luultavasti joudumme maksamaan lisää puntia lämmityksestä, koska olemme antaneet pattereiden hehkua.

Siippa työpisteessään 

Huomenna on edessä muutto toiseen Airbnb-asuntoon, joka on Beverleyssä, kauniissa pikkukaupungissa. Toivottavasti se asunto olisi viihtyisä, koska siellä meidän pitäisi jaksaa helmikuun loppuun. Saa nähdä tuleeko tästä brittivuosia vaiko -kuukausia. Puoliso on onneksi tyytyväisemmällä mielellä etenkin kun hän löysi katu-uskottavan päähineen.